Myönnän, mulle on iskemässä jälleen joku syysmasennus. mulla on masentuneisuuteen ja alavireisyyteen taipuvainen luonne, ja otan tosi helposti kaikista vähänki isommista jutuista itteeni, ja saatan murehtii asiaa viikkotolkulla. Sitä ei välttämättä kaikki heti uskois, oonhan yks kohnottaja ja viirottaja, ku sille päälle satun, mut oikeesti, mulla on jossain, syvällä sisimmässä epävarma pikkulapsi, joka ottaa itteensä monestaki mitättömän tuntusesta jutusta.
Mulla on tällä hetkellä sellanen olo, et mikään ei oo tukevaa, ei oo minkään näköstä kivijalkaa, jonka varaan voi tukeutua. Mulla on hankaluuksia kaveripiirissä, hankaluuksia kotona, ja muutenkin.
Hankaluuksista kotona:
Mä rakastan mun perhettä ihan hirmuna, mutta mun on tällä hetkellä melkeen tuskaa asua saman katon alla varsinkin Jennin kanssa. Me tapellaan _joka_ päivä, saatetaan ottaa yhteen useempiki kerta saman päivän aikana. Mua ahdistaa olla kotona, mutta ei oo oikeestaan muutakaan paikkaa missä olla. Iskälle muuttaminen ei oo vaihtoehto. Tällä hetkellä toivon, että Jenni sais sen opiskelupaikan nopee, tai ne muuttais muuten Roopen kanssa yhteen mahd. pian. Ihan vaan sen takia, koska mulla ei oo mahista muuttaa mihinkään.
Hankaluudet kaveripiirissä:
Mä en enää tiedä mitä mun pitäis tehdä, että saisin pidettyä ystävät. Oon todennäkösesti menettänyt niitä elämäni aikana enemmän ku saanut, jos se vaan on mahdollista. Menetin tässä parikuukautta sitten yhden ihmisen lisää, ihmisen johon luotin, jolle kerroin tosi paljon omista asioistani, ja joka sitten petti sen luottamuksen, mutta myös katkas välinsä sekä muhun, että moneen muuhun mun kaveriin. Sen jälkeen oon tienny, et mun on tositosi vaikee luottaa uusii ihmisiin ja varsinkaan jätkiin. Tällä hetkellä mun elämässä on yks jätkä, kehen luotan 100% ja toinen, kenen tiedän olevan luottamuksen arvonen, ja keheen luotan, mutten osaa kertoa kauheesti mitään. Ask kysyi kuinka monta ihmistä lasken parhaaksi kaverikseni, ja laskujen jälkeen niitä tuli yheksän, Iida, Iippa, Janette, Julia, Joni, Karo, Satu, Sonja, Ville. (aakkosjärjestyksessä siis). On mulla ton porukan lisäksi pari kaveria, mut noi on ne mun ystävät, ja ne joilla on eniten väliä. Totesin just yks päivä, et tossa listassa on tasan neljä, jotka oon tuntenu kauemmin ku riparista. Villeä ja Jonia en sitäkään, Jonin keväästä ja Ville alkukesästä.
Täs syksyn aikana on ollu vähän kaikennäköstä riitaa ja kinaa, mut toivon, että pystytään selvittämään kaikki ja pysytään edelleen ystävinä.
Yleisesti mielialasta:
Oon tässä parina viimeviikkona itkeny itteni uneen monena iltana, ollu tosi alakulonen ja mun on ollu vaikee nauttii oikeestaan mistään. En mä tiedä kuinka paljon se on ulkopuolisille näkyny, mut vaikeeta on ollu. Jos mun oon ollu kaverien kanssa, oon yleensä jättäny aivot narikkaan ja vetäny jonkiasteista roolia.
No, tää on taas tällänen vaihe, toivon et tää menee pian ohi, ja pystyn taas alkaa elää täysillä. Pari asiaa vaan täytyy selvittää, ennenku voin sanoo et kriisit ja draama on ohi. Ja sitku löytäisin ne kadonneet pinnani jostain, et jaksaisin tätä jokapäivästä arkea kotona.
~jannu.
ps. tää saatto olla jonkin asteinen hätähuuto, katon vaan kuinka moni nappaa onkeensa.
