jannnnsku
ps. miks mun hiustenvärjäysyritys epäonnistui taas?:o
pps. onneks olo on jo parempi, huomen kouluun ja iidan kans illal kuoville:)
torstaina, tammikuuta 31, 2013
elloksen ale tilaus:D
jannnnsku
ps. miks mun hiustenvärjäysyritys epäonnistui taas?:o
pps. onneks olo on jo parempi, huomen kouluun ja iidan kans illal kuoville:)
kipeilyä, fuck this shit
tosiaan vilustutin itteni sitte lopullisesti viikonloppuna ja mul oli todennäkösest lämpöö jo lauantai-iltana. silti olin tyhmä ja lähdin sunnuntaina luistelee-.- maanantaina sitten jäin kotiin, koska olo oli mitä kamalin. Tiistaina olin tyhmä ja lähdin kouluun ja tulin vaan entistä kipeämmäksi. keskiviikkona, eli eilen sitten jäin suosiolla kotiin parantelemaan itteäni, mut kävin sit fysioterapias ku oli aika, ja mun nilkat teipattiin, ja nyt ne on särkenyt iha vitusti. tänään mun oli tarkotus mennä kipeydestä huolimatta kouluun, mut ku valvoin yön vuorotellen hikoillen ja palelleen, migreeni kohtaukseen heräten, jätin suosiolla väliin. ja päivä onkin kulunut nukkuen, särkevien nilkkojen takia edes takas rampaten ja muutenkin jumituksena. mun on molemmat olkapäät paskana, kiitos töiden, joten, päätin lopettaa ne aika lyhyeen, koska ne tökkii kuitenkin ihan törkeesti muutenkin.
nyt huomenna yritän pystyä raahautumaan kouluun, jos tää ihana yskä/kurkkukipu/nuha/migreeni/oksetus menee ohi. Niin ja jalkasärky.
nii ja päivärippikoulustaki tuli viestiä, oon nyt sit tavallaan kolmella riparilla isosena:D
joo, nyt jatkan jumitusta,
jannnnsku
ps. ajattelin piristää itteäni ja käyttää ton sokoksen aleista ostetun hiusvärin:)
nyt huomenna yritän pystyä raahautumaan kouluun, jos tää ihana yskä/kurkkukipu/nuha/migreeni/oksetus menee ohi. Niin ja jalkasärky.
nii ja päivärippikoulustaki tuli viestiä, oon nyt sit tavallaan kolmella riparilla isosena:D
joo, nyt jatkan jumitusta,
jannnnsku
ps. ajattelin piristää itteäni ja käyttää ton sokoksen aleista ostetun hiusvärin:)
tiistaina, tammikuuta 29, 2013
arvatkaapa aihe!
Tatuoinnit tietenkin:D nyt kun mun synttäreihin on se 69 päivää aikaa, niin alkaa olla aika päättämään minkä tekstin/kuvan mä haluan ensin ja mihin:D koska mulla on ne tietyt jutut, mitkä haluan.
Luin aika paljon netistä tatuointien merkityksestä ja kattelin kuvia ja luin toisten tarinoita niiden tatuoinneista. Jossain sanottiin, että kannattaako ottaa tatuointi muistattamaan tästä elämäntilanteesta, ja mä vastasin mielessäni, että totta helvetissä! koska tää on valosa tilanne, mulla on kaikki paremmin, ja mä haluan muistaa sen kamppailun minkä mä kävin läpi.
Mä oon siis valmis ainakin siihen Carpe Diem tekstiin, koska sen mä osaisin selittää vaikka koska, sen sympoliikka on mun päässä täysin selvä:
Carpe Diem teksti sympoloi mulle niitä epätoivoisia päiviä, sitä tilannetta, jota mä en halua muistaa. Se sympoloi sitä, että mun pitää päästää niistä irti ja elää just tässä hetkessä, tarttua kiinni tähän hetkeen. Se sympoloi myös sitä, ettei mun pidä suunnitella tulevaisuutta liiaksi, vaan keskittyä toteuttamaan niitä haaveita tässä ja nyt. Lisäksi se sympoloi tässä hetkessä sitä, että mä olen selvinnyt, pääsyt yli.
Tän mä varastin Wikipediasta:
Carpe diem on latinaa ja tarkoittaa kirjaimellisesti "poimi päivä", mutta käännetään yleensä muotoon "tartu hetkeen". Tämä hyvin tunnettu lentävä lause on peräisin Horatiukselta (ensimmäinen oodikirja, oodi 11), joka kehottaa Leuconoë-nimistä naista käyttämään hyväkseen jokaisen käsillä olevan hetken ja varoittaa häntä luottamasta liiaksi tulevaisuuteen.
Toi on just sitä, mitä se mullekkin tavallaan sympoloi.
Sitten uusin keksintö, Dad & Mom tekstit. Sen sympoliikka on tää:
Isä ja äiti on mun elämän tärkeimpiä ihmisiä. Ja Dad-tekstin mä haluaisin siksi, että se sympoloisi mulle kuinka paljon mä rakastan iskää, sitä kaikkea mitä mä oon valmis tekemään sen takia, kuinka paljon mä oon valmis kestämään ja myös kuinka paljon mä olen uhrannut. Lisäksi mä oon ennen ihalluit iskää ja se on ollut mulle ku idoli. Nykysin tietenkin sen valinnat on saanut mut ihailemaan sitä vähemmän, mutta silti se on mulle hirmu rakas ja tärkeä. Lisäksi se edustaa sitä, että iskä on aina mun mukana, vaikka se onkin omalla tavallaan tosi kaukana. Ja ehkä se osottais myös sitä, että mä oon valmis antamaan iskälle anteeksi.
Mom teksti taas. No, se sympoloi sitä, että äiti on vahvin ihminen ketä mä tunnen, ja mulle hirmu tärkee myös. Lisäks se osottaa, kuinka mä ihailen sitä, miten se on selvinnyt kaikesta, ja pystyy silti rakastumaan. Miten kaiken voi aloittaa alusta ja olla uudelleen onnellinen. Ja ehkä se tavallaan pyytää anteeksi äidiltä, että mä laitan sen kärsimään omilla valinnoillani. Ja tietenkin se myös sympoloi sitä, että mä haluan aina kantaa äitiäkin mukanani, että mä haluan osoittaa sille kunnioitusta. Ja kertoa miten mä rakastan sitä.
What doesn't kill you makes you stronger, but before that hurts like hell- teksti taas, no siinä on taustalla sama ku Carpe Diemissä:
Mä oon kärsinyt ihan hemmetisti elämäni aikana, pienistä ja isoista jutuista, ja haluan muistuttaa eniten itseäni, että se mikä ei tapa vahvistaa, vaikka ennen sitä sattuukin helvetisti. Mä olen vahvempi ja ylpeä siitä. Mä haluan kuuluttuaa koko maailmalle, että mä oon päässyt yli, ja muistuttaa, että elämässä ei saa mitään ilman, että joutuu kärsimään hiukan. Ja kaikki tää tekee musta tän ihmisen. Tää lause on nykysin mulle mantran kaltanen, aina kun tulee joku hankala tai ahdistava tilanne, mä ajattelen, että mikä ei tapa vahvistaa. Ja englanniksi yksin kertaisesti siksi, että ekan kerran mä kuulin tän englanniksi tän kipuilun aikana.
Ja sitten tää mun mielessä jo tohon Carpe Diemin perään liittynyt teksti Every finish line is the beginning of a new race:
Jokainen maaliviiva on uuden kisan alku, jokainen loppu on jonkin uuden alku. Avioero oli tavallaan iskälle ja äidille uusi alku, kuten mullekkin. Mutta, tää oon kyllä valitettavasti negatiivisuuteen yhdistynyt mun mielessä. Sen takia tällä ei tavallaan oo niin kauhee kiire, mutta sitten taas tä on ollu mun motto niin kauan ku se laulu mistä tää on, on ollut olemassa. Alkuhan voi olla aina joko positiivinen tai negatiivinen, kuten tää tekstikin. Negatiivisuus on se, että kaiken taistelun jälkeen, maalin jälkeen, alkaa aina vaan uusi taistelu. Positiivisuus taas on se, että kivuliaankin matkan jälkeen alkaa aina uusi matka, joka voi olla ihan älyttömän loistava.
Perhonen sympoloi ainakin ihmisenä kasvua ja vapautta, sen enempää mä en siitä nyt kirjota. Paitsi, et se kuvastais tavallaan naisellisuutta. Kukissa on vähän sama, että ne on naisellisia, ja muisuttaa luonno pienistä iloista, kauneudesta.
Ankkuri sympoloi toivoa, sitä mä tarvitsen, sydän tietty rakkautta, risti uskoa, ja muistuttaa mua mun elämän muuttaneesta riparista.
Noi ajatukset tiivistävät kuvat on tossa vasemmassa sivupalkissa, ja siellä alhaalla on mielipide kysely. Jos joku haluaa kommentoida noita tarinoita ja sympoliikkoja, kommentit on tervetulleita. Nyt sitten pari kuvaa ihan vaan tatuoinneista, jotka on hienoja, muttei välttämättä leikkaa mun tarinoiden kanssa:
(Kuvat googlen kuvahausta)
jannnnsku
Luin aika paljon netistä tatuointien merkityksestä ja kattelin kuvia ja luin toisten tarinoita niiden tatuoinneista. Jossain sanottiin, että kannattaako ottaa tatuointi muistattamaan tästä elämäntilanteesta, ja mä vastasin mielessäni, että totta helvetissä! koska tää on valosa tilanne, mulla on kaikki paremmin, ja mä haluan muistaa sen kamppailun minkä mä kävin läpi.
Mä oon siis valmis ainakin siihen Carpe Diem tekstiin, koska sen mä osaisin selittää vaikka koska, sen sympoliikka on mun päässä täysin selvä:
Carpe Diem teksti sympoloi mulle niitä epätoivoisia päiviä, sitä tilannetta, jota mä en halua muistaa. Se sympoloi sitä, että mun pitää päästää niistä irti ja elää just tässä hetkessä, tarttua kiinni tähän hetkeen. Se sympoloi myös sitä, ettei mun pidä suunnitella tulevaisuutta liiaksi, vaan keskittyä toteuttamaan niitä haaveita tässä ja nyt. Lisäksi se sympoloi tässä hetkessä sitä, että mä olen selvinnyt, pääsyt yli.
Tän mä varastin Wikipediasta:
Carpe diem on latinaa ja tarkoittaa kirjaimellisesti "poimi päivä", mutta käännetään yleensä muotoon "tartu hetkeen". Tämä hyvin tunnettu lentävä lause on peräisin Horatiukselta (ensimmäinen oodikirja, oodi 11), joka kehottaa Leuconoë-nimistä naista käyttämään hyväkseen jokaisen käsillä olevan hetken ja varoittaa häntä luottamasta liiaksi tulevaisuuteen.
Toi on just sitä, mitä se mullekkin tavallaan sympoloi.
Sitten uusin keksintö, Dad & Mom tekstit. Sen sympoliikka on tää:
Isä ja äiti on mun elämän tärkeimpiä ihmisiä. Ja Dad-tekstin mä haluaisin siksi, että se sympoloisi mulle kuinka paljon mä rakastan iskää, sitä kaikkea mitä mä oon valmis tekemään sen takia, kuinka paljon mä oon valmis kestämään ja myös kuinka paljon mä olen uhrannut. Lisäksi mä oon ennen ihalluit iskää ja se on ollut mulle ku idoli. Nykysin tietenkin sen valinnat on saanut mut ihailemaan sitä vähemmän, mutta silti se on mulle hirmu rakas ja tärkeä. Lisäksi se edustaa sitä, että iskä on aina mun mukana, vaikka se onkin omalla tavallaan tosi kaukana. Ja ehkä se osottais myös sitä, että mä oon valmis antamaan iskälle anteeksi.
Mom teksti taas. No, se sympoloi sitä, että äiti on vahvin ihminen ketä mä tunnen, ja mulle hirmu tärkee myös. Lisäks se osottaa, kuinka mä ihailen sitä, miten se on selvinnyt kaikesta, ja pystyy silti rakastumaan. Miten kaiken voi aloittaa alusta ja olla uudelleen onnellinen. Ja ehkä se tavallaan pyytää anteeksi äidiltä, että mä laitan sen kärsimään omilla valinnoillani. Ja tietenkin se myös sympoloi sitä, että mä haluan aina kantaa äitiäkin mukanani, että mä haluan osoittaa sille kunnioitusta. Ja kertoa miten mä rakastan sitä.
What doesn't kill you makes you stronger, but before that hurts like hell- teksti taas, no siinä on taustalla sama ku Carpe Diemissä:
Mä oon kärsinyt ihan hemmetisti elämäni aikana, pienistä ja isoista jutuista, ja haluan muistuttaa eniten itseäni, että se mikä ei tapa vahvistaa, vaikka ennen sitä sattuukin helvetisti. Mä olen vahvempi ja ylpeä siitä. Mä haluan kuuluttuaa koko maailmalle, että mä oon päässyt yli, ja muistuttaa, että elämässä ei saa mitään ilman, että joutuu kärsimään hiukan. Ja kaikki tää tekee musta tän ihmisen. Tää lause on nykysin mulle mantran kaltanen, aina kun tulee joku hankala tai ahdistava tilanne, mä ajattelen, että mikä ei tapa vahvistaa. Ja englanniksi yksin kertaisesti siksi, että ekan kerran mä kuulin tän englanniksi tän kipuilun aikana.
Ja sitten tää mun mielessä jo tohon Carpe Diemin perään liittynyt teksti Every finish line is the beginning of a new race:
Jokainen maaliviiva on uuden kisan alku, jokainen loppu on jonkin uuden alku. Avioero oli tavallaan iskälle ja äidille uusi alku, kuten mullekkin. Mutta, tää oon kyllä valitettavasti negatiivisuuteen yhdistynyt mun mielessä. Sen takia tällä ei tavallaan oo niin kauhee kiire, mutta sitten taas tä on ollu mun motto niin kauan ku se laulu mistä tää on, on ollut olemassa. Alkuhan voi olla aina joko positiivinen tai negatiivinen, kuten tää tekstikin. Negatiivisuus on se, että kaiken taistelun jälkeen, maalin jälkeen, alkaa aina vaan uusi taistelu. Positiivisuus taas on se, että kivuliaankin matkan jälkeen alkaa aina uusi matka, joka voi olla ihan älyttömän loistava.
Perhonen sympoloi ainakin ihmisenä kasvua ja vapautta, sen enempää mä en siitä nyt kirjota. Paitsi, et se kuvastais tavallaan naisellisuutta. Kukissa on vähän sama, että ne on naisellisia, ja muisuttaa luonno pienistä iloista, kauneudesta.
Ankkuri sympoloi toivoa, sitä mä tarvitsen, sydän tietty rakkautta, risti uskoa, ja muistuttaa mua mun elämän muuttaneesta riparista.
Noi ajatukset tiivistävät kuvat on tossa vasemmassa sivupalkissa, ja siellä alhaalla on mielipide kysely. Jos joku haluaa kommentoida noita tarinoita ja sympoliikkoja, kommentit on tervetulleita. Nyt sitten pari kuvaa ihan vaan tatuoinneista, jotka on hienoja, muttei välttämättä leikkaa mun tarinoiden kanssa:
(Kuvat googlen kuvahausta)
jannnnsku
maanantaina, tammikuuta 28, 2013
isosleiri
elikkä siis kuten jo sanoinkin parikin kertaa, viikonloppuna oli se isosleiri:D mulla ittellä oli kamera vaan ehkä tunnin lauantaina kädessä, joten kuva saldo on jäätävän pieni:D saan toivottavasti sonjalta jossain vaiheessa sen kuvat, ni voin sitte lisätä niitä tänne:)
 |
| mun iltapala, mässyt odotti huoneessa:DD |
 |
| viirotus:D |
 |
| tästä näkee tosi hyvin ton hiusten värin muuten, ku siit ei ookkaa viel ollu kuvaa:D |
 |
| tilannekuvien parhautta:D |
 |
| oi oi oi, meijän riparin konffisbiisi, muistoja niin paljon muistoja:D |
 |
| hahah nää sanatXD |
 |
| mun ja sonjan yleine lagituspiste:D lagitettiin tos pöydäl suolakalojen ja tyynyjen kans yhdes välis varmaa tunti:D |
jannnnsku
ps. täs Niinan postaus siit leiristä, siel vilahdan mäki kuvissa:D
and thats who i am vol.jotain
 |
| Mä oon asunu koko ikäni suomessa, enkä oo ikinä nähy revontulia, mä haluan niin nähdä niitä joskus!:D |
 |
| Olis niin kivaa olla britti!:) |
 |
| mä oon taistelija, ja mulle on viimeinen vaihtoehto luovutus, mä teen kaikkeni aina, ettei mun tarvis luovuttaa. |
 |
| välillä tuntuu, etten mä elä, siis kaikki vaan sujahtaa ohi, aikaa kuluu enkä mä tee MITÄÄN. Mä haluaisin kokeilla vaikka mitä ja tuntea olevani elossa. |
 |
| mä en osaa säästää ja tuhlaan AINA kaiken rahan mitä saan-.- |
 |
| mä murehdin kaikesta mikä on huonosti, mä haluan tajuta olevani itsekeskeinen. |
 |
| mä oon aina tykännyt lapsista ja tarpeeksi lapsellinen leikkimään pienempien kanssa:) |
 |
| musta tuntuu, etten mä oo mitenkään erikoinen tai erottuva, vaan sulaudun massaan. |
 |
| aina kun mä haluan ajatella, mä lähden metsään tai muuten vaan kävelylle, varsinkin ku ahdistaa. |
 |
| mä oon todellakaan oo tyypillinen nainen tässä asiassa. mä vaan haen mitä tarviin ja sit haluan pois:D |
 |
| mun on vaikee avautua, ja mä en yleensä kerro ongelmistani, vaan pidän ne sisälläni. |
 |
| ja voi lisätä viel et oo toivoton myös suurimman osan ajasta poikien suhteen:D |
 |
| lämpimästä juomasta, hymystä, naurusta, ilosta, villasukista ja kaikesta muusta yhtä turhasta:D |
tää on kauheen negatiivinen? ja se ei oo mun sana, koska mä oon positiivinen tai realisti, suurimman osan ajasta...
no, sain tän vihdoin kirjotettua, joten julkaisen tän kanssa:D
jannnnsku
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)