Eli siis. Tällänen summasummarum tällä kertaa:)
Tammikuussa me oltiin iskän porukan kanssa purjehtimassa... Oli kiva reissu, tiivistettynä voisin sanoo, et Mimosa näytti paljasta pyllyy ruotsin satamatyöntekijöille laivan ikkunasta :D
Mä olin myös isosleirillä, ja pääsin isoseksi. Kahdelle leirille. Ja päiväriparille.
Mä värjäsin hiuksiani monta kertaa
Hiihtolomalla me oltiin "perheen" eli Iipan, Sonjan ja Karon kanssa Turussa. Sitä matkaa mä en tuu hevillä enkä edes punkilla unohtamaan. Herättiin kuudelta, lähdetiin kymmentä vaille seittämän bussilla, ja selvittiin ehjinä reissusta.
Mä jouduin pukeutumaan mekkoon usein :)
Me juhlitiin mun synttäreitä kaveriporukalla, ja sain lahjaksi suomen fanipaidan :)
Vappukin meni kaveriporukassa
Huhtikuussa mä pääsin myös Helsinkiin Kiasmaan, Shoppailemaan ja Ateneumiin
Ja koin yhden elämäni hienoimmista kokemuksista, kun pääsin kattomaan LEIJONIA (erityisesti VÄNÄÄ) livenä poriin, EHC-peliin Suomi-Sveitsi. Suomi tosin tais hävitä ton pelin...
Toukokuussa (MM-kisojen aikaan) Mä pääsin myös käymään Tallinassa, ja nautin siitä, että viimein pääsin ulkomaille.
Lisäks mä kävin seurakunnan reissulla Pernajassa, oli upeeta, ja en kadu hetkeekään, että lähdin. Varmasti Once in a lifetime -kokemus
Ja, once in a lifetime -kokemuksista puhuessa, mä sain idean yllättää sonjan meijän 12-vuotisen ystävyyden kunniaksi ja ilmotin meidät summeriin. TIDII mun yllätys onnistu TÄYDELLISESTI, koska...
Mä päästiin kattoo a) Mikko Koivistoa, b) ku Bisonsit voitti suomenmestaruuden.
Tän vuoden aikana mä rämmin suossa, niin kuvainnollisesti ku kirjaimmellisestikkin.
Me otettiin "perheen" kanssa varaslähtö kesään, ja puhuttiin tulevasta.
~tänään kuljen hymyillen, vaan tiedä tulevaa. pelimme kun etenee vain päivä kerrallaan~ tää oli mun motto, kun mä lähdin kesään.
Keväällä juhlittiin niin Roopen, ku Jenninkin valmistujaisia.
Ja mun kesäloma alko makiksessa kavereitten kanssa.
Me juhlittiin myös mun "veljen" Iidan rippijuhlat:)
Ku ekasta riparista ja kaksista rippijuhlista + omien pienten konfirmaatiosta oli selvitty, me "karattiin" karon mökille "perheen" kanssa. Siellä vietettiin laatuaikaa. Elämä oli ihanaa.
Mä opin vuoden aikana, että aina täytyy olla vahva, eikä tulevaan voi ikinä varautua tarpeeksi hyvin. Että joskus, jopa hymyileminen voi olla työn ja tuskan takana.
Mä opin myös, että koirilta saa AINA rakkautta. Ne ei hylkää.
-horz.jpg)
Mä selvisin kahdesta riparista voittajana, toki ensimmäinen meni vähän pipariksi, mutta toinen oli kaikesta huolimatta mahtava. Meillä oli hypermahtava isosporukka, ja kivoja leiriläisiä.
Mä pääsin oppilaskunnan kautta purjehtimaan, ja se oli todellaki yks once in a lifetime- kokemus kanssa.
Vuoden aikana mä ihastuin, muutamankin kerran, rakastuin ja särjin sydämeni.
Mä opin myös fanittamaan jääkiekkoa, ja olin kattomassa Pitsiturnauksen Iipan kanssa.
Mä tutustuin uusiin ihmisiin, vietin aikaa vanhojen kaverien kanssa, paransin välejäni, menetin ystävän, sain uusia, ja opin luottamaan miehiin, ja menetin sen luottamuksen muutamaan ihmiseen.
Kaiken kaikkiaan, mä oon vuoden aikana oppinut paljon niin elämästä, ku itsestänikin. Mä oon taas monta astetta vahvempi ihminen, ja myös varautuneempi. Mä tiedän, että mä parantelen sydäntäni vielä jonkin aikaa, mutta mä toivon silti, että uusi vuosi ja uudet kujeet tuo mulle paljon haasteita, mahdollisuuksia upeisiin kokemuksiin ja ennen kaikkea paljon naurua, iloa ja onnea. Mä toivon, että mun tulevaisuus selkiintyy, että mä tiedän mitä mä haluan elämältäni. Että mä opin elämään päivä kerrallaan, enkä murehdi turhia. Mä toivon, että mä uskallan joku päivä vielä ihastua, ja rakastua. Mä toivon, että mä tutustun taas uusiin ihmisiin, vanhoja ystäviä unohtamatta. Vuoden viimisetkin viikot on tarjonnu mulle mielialojen ja tunteiden vuoristorataa, ja mä todellakin olen ihan hemmetin väsynyt tähän, mä toivon, että uusi vuosi vähän rauhottais tätä. Että mä saisi jossain vaiheessa tarvittavan etäisyyden ja loman, mitä mä tällä hetkellä kaipaan omaan elämääni. Ja, kun mä sanon, että kaipaan lomaa omaan elämääni, mä todella tarkotan sitä. Mä kaipaan yleensäkin tunnetta, että mä elän, että mä nautin, opin, pidän hauskaa ja vietän nuoruuttani. Tulevana vuonna mä täytän 17, mikä on joo, turhin ikä ikinä, mutta myös väliporras. Mä en oo enää lapsi, mutten vielä aikuinenkaan. Okei, mä tuun aina oleen kakara, mutta siis lapsilisä loppuu ja itsenäiset opinnot alkaa. Elämä edessä. Tähän astisen elämän toisiks vaikein päätös on edessä, toivon, että tälläkin kertaa löydän hyvät perustelut, ja tiedän myöhemmin tehneeni oikean valinnan. Aiempaa valintaa kyseenalaistan, koska en tiiä, olisko mun elämä jossain suhteissa ollu helpompaa, jos mä olisin jäänyt iskän kanssa. Koska, viimiset kolmevuotta ja rapiat, mulla on ollut välillä silkkaa helvettiä elää jennin kanssa. Jos mä oisin jääny iskän kanssa, mulla olis voinut olla Jennin suhteen helpompaa, mutta Mimosa/Jimi olis voinu olla vaikempaa.
Vuoden alussa on mun osalta ainakin suuresti odotettu tapahtuma, Sotshin talviolympialaiset, ja niitä mä odotan hippusen:D
Kaiken kaikkiaan, mä toivon, että mun vuodesta tulee hyvä, etten mä lakkaa elämästä, että jaksan toivoa, luottaa, rakastaa, itkeä, nauraa, nauttia, uskaltaa, olla rohkea, ja ylipäänsä tuntea jotain. Ja kaikkein eniten mä toivon, että mun vuodesta tulee helpompi ja vähemmän raskas ku menneestä vuodesta. Tää on ollu monella tapaa jopa raskaampaa ku avioerovuosi, mutta ilosia tapahtumia on ollut enemmän, joten plus miinus tilanne on aika nollassa.
Loppuun vielä kuva uusimman demin julisteesta.
~jannu
